Niinhän se menee, että kaikkeen ihminen tottuu tai sopeutuu. Myös niinkin valloittavaan ja erikoiseen kaupunkiin kuin Barcelonaan. Paikka pursuaa mahdollisuuksia, tilaisuuksia ja mitä erikoisinta arkkitehtuuria, mutta arki se on täälläkin. Sagrada Familian käsittämättömät kurvit ja hienonhieno hiekka jalkapohjissa loppumattomalla rantahietikolla ovat kaukainen haave kuin herätyskello päräyttää yhtä ärsyttävän äänensä aamulla. Aamupala, facebookin tarkistus ja Ilta-Sanomien nettisivujen selailu, hampaiden pesu, tietokoneelle takaisin, vaatteet päälle kiireellä kun tuli taas torkutettua liikaa ja puolijuoksua junalle kun kello on ihan yhtäkkiä taas niin paljon. Junassa 45 minuuttia yliopistolle ja luennoille. Mutta on se silti aika erilaista kuin kotona. Ihan hyvällä tavalla.
Nyt kun tuli yliopistosta puhetta, niin päivitetäänpäs tilanne sen suhteen. Viime maanantaina alkoi nyt sitten se varsinainen vaihto-ohjelma eli International exchange programme. Ohops. Meinasin kiiruhtaa asioiden edelle. Palataan uusiin kursseihin kohta. Eli ensimmäiseksi katalaanin intensiivikurssin tentti värikynällä somisteltuna; samana päivänä, viime maanantaina, ihastuttava opettajattaremme Margarida oli kutsunut meidät suomalaiset omaan tenttiin. Valmistautuminen olisi voinut olla parempikin, mutta itsevarmuuden tuoksu leijaili silti vahvasti ympärilläni. Kokeen kolme osiota kepitin kuin kendomestari vastustajansa, tasaisen tappavaa jälkeä. Suullinen itsensä esittely kuorrutettuna perheenjäsenen kuvailulla, lempipuuhasteluilla ja kaupunkiin tulon syiden kerronnalla oli möngertävän ihanasti edennyttä puhetta. Kuunteluosiossa yritin kurkistella muiden papereita kun en siitä mitään ymmärtänyt, mutta haaveeksi jäi pieni filunki. Katse ei yltänyt niin pitkälle. Pari esseetäkin nykäisin Ville viis vee -tyylillä, mutta pääasia, että tavaraa syntyi paperille. Kahden ja puolen tunnin onnistunut näytteleminen kielen osaajasta tuntui onnistuneen kun opettaja vilautti lopuksi niin kultaisen hymyn, että sen takaa ei ketunhäntää voi löytyä. Katalaanin alkeet leimataan tästä lähtien CV-luetteloon.
Palataanpas sitten takaisin siihen itse vaihto-ohjelmaan. Kyseessä on aika napakka paketti kulttuurin ja kulttuurien välistä oppimista. Tarjolla on Territory, culture and education in Catalonia (T.C.E.), Education and project management in international context, Intercultural communication sekä Diversity and education. Sen tarkemmin ei ole syytä avata kurssien sisältöjä, koska a) se ei varmastikaan ketään kiinnostaisi, b) nimi on aika hyvin suuntaa-antava ja c) tämän kohdan laitoin vain sen takia, kun pelkkä a) ja b) olisi tuntunut jotenkin liian pliisulta. Niin. Ja kurssit kestävät huhtikuun puoleen väliin, jolloin olen tulossa Suomeen pariksi viikoksi. Sen jälkeen paluu pienelle lomalle, josta paluu pysyvästi Suomeen. Näillä näkymin ajankohta on toukokuun puolen välin krouvi. Siihen mennessä olen saanut irti sen, mitä täältä haluan saada.
Mutta tärkein informaatio kurssien suhteen on niiden ajoitus. Miltei joka maanantai ja keskiviikko on vapaapäiviä ja muina arkipäivinä painetaan sitten luentoja. Ja täytyy ensimmäisen viikon perusteella sanoa, että kurssien laadun taso heittelee kuin Jyväskylän OKL:lla konsanaan. Ääriesimerkit männä viikolta: Luennoitsija Margetta Margolis (nimi muutettu) pitää T.C.E kurssin luentosarjasta kaksi luentoa ja unohtaa tulla toiselle. Korvaukseksi arvon ruova lykkää pienimuotoisen tehtävän luentojen pohjalta. Kyllä. Luentojen, vaikka niitä ei ollut kuin se yksi. Rouvan omien sanojen mukaan lyhyt pohdinta, lyhyt tässä tapauksessa tarkoittaa 10 sivua, oman maan ja Katalonian alueen koulutuksen vertailu. Samalla kurssilla kaksi luentoa kävi myös tempaisemassa Miguel Martinez (nimi muutettu). Herra M. oli yhdistelmä Alexander Stubbia, Vesa-Matti Loiria ja Timo Kahilaista; äärimmäiset puhelahjat ja tietous yhdistettynä vatsapohjaa alati naurattavaan tarinankerrontaan ja kokemuksiin. Ja palautettavan pohdinnan pituus kaksi sivua.
Tämän viikon olen saanut toimia oppaana yhdelle saksalaiselle (Tinke ja Noora) ja suomalais-yhdysvaltalaiselle (Kimmo ja Laura) pariskunnalle. Opas on vain muutaman kerran saanut huomata olevansa edelleen itsekin aikamoinen guiri (paikallisten antama nimitys turisteille, ei juurikaan positiivissävytteinen sellainen). Mutta on ollut kyllä todella mahtavuutta saada läheisiä ystäviä kylään ja nauttia kaupungin tarjonnasta yhdessä. Eilisen illan huipentuma oli kaupungin vanhimman tapas-ravintolan menun tyhjentäminen. Ciutat Comtal, perustettu muuten vuonna 1997 eli tapaskulttuuri Kataloniassa on vielä kohtalaisen nuorta, oli jäätävä menestystarina. Reilun puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen paratiisin ovet aukaistiin ja melkoisen lunkilla asenteella työhönsä suhtaunut tarjoilija, lempinimeltään ”Okey”, ohjasi meidät pöytään. Suosittelen kaikille ruuan ystäville ja rakastajille. Aikamoista. Ruuan päätteeksi suuntasimme vielä Barri Goticin kapeille ja sokkeloisille baarikujille etsimään Harlem Jazz Night Clubia. Saavuimme hieman liian myöhään, sillä livebändi oli juuri lopettanut soitannan ja hikisistä ja euforiassa kylpevistä ihmisistä päätellen missasimme jotain aika hienoa.
Huikeaa on myös ollut se, että pitkään vaivannut flunssa on taittunut. Eilen kävin rykäisemässä jo kevyen lenkin, jossa kyllä huomasi kunnon tippuneen alle kaikkien mittareiden. Jalka nousi juoksun merkeissä sen 500 metriä, jonka jälkeen oli pakko tiputtaa kävelylle. Näin huonossa kunnossa tuskin olen koskaan ollutkaan. Siispä ensi tiistaista lähtien liityn yliopiston sulkapalloseuraan. Kurssikaveri Itävallasta, Mercedez, on kuulemma oman maansa top-10 pelaajia ja on käynyt täällä sulkaa lyömässä jo parin viikon ajan. Raportointia espanjalaisten rodrigojen ja pedrojen kyykytyksestä sulkapallokentällä luvassa myöhemmin, mutta liikuntaa kyllä kaipaan jo hullun lailla.
Toinen mielenkiintoinen juttu on myös luvassa ensi viikolla liittyen paikalliseen jääkiekkojoukkueeseen, joka tällä hetkellä tahkoaa pudotuspelejä. Kyllä. Espanjassa pelataan kiekkoa ja Barcelonan seuraava kotipeli on ensi lauantaina. Pakkohan sitä on mennä katsomaan. Tarkemmin kiekosta ja siihen liittyvästä stoorista luvassa ensi jaksossa.
Nyt suihkuun ja aurinkoon kylpemään. Suomessa taitaa vielä olla aika napakat pakkaset, vai kuinka? Täällä oli eilen +18. Eipä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti